AJOLÄHTÖ

Ajolähtö on mielestäni kirjoistani surullisin. Itkin muutaman kerran kirjoittamisen aikana, koska minulla oli niin paha olo Tonin ja hänen äitinsä puolesta. Paljon mainostamaani huumoria on tässäkin kirjassa mukana, mutta ajoittain se hukkuu väkisinkin päähenkilö Tonin ahdistukseen ja kirjassa vallitsevaan yleiseen toivottomuuteen.

Tonin isä on väkivaltainen, niin Tonia kuin hänen äitiäänkin kohtaan. Isä ei ole "läpeensä paha", vaan omalta osaltaan myös olosuhteiden uhri. Se ei kuitenkaan oikeuta lyömään, mutta antaa toivottavasti lukijalle vähän lisäperspektiiviä perheväkivaltaan: kirjassa myös isä tarvitsee kipeästi apua.

Halusin kirjoittaa tästä aiheesta, koska perheväkivalta edelleen hyvin vaiettu ja peitelty asia, vaikka se koskettaakin yllättävän monia koteja joka ikinen päivä. Fyysisten vammojen lisäksi perheväkivalta vammauttaa henkisesti ja aiheuttaa monia vaikeasti käsiteltäviä tunteita: surua, tuskaa, pelkoa, inhoa, itsesyytöksiä. Yhtenä suurimpana tunteena monille on kuitenkin häpeä. Häpeä siitä, että tuttu ihminen ei olekaan sellainen kuin muut luulevat, tai sellainen kuin itse luuli.

Ajolähtö-kirjan kautta yritän antaa itseluottamusta ja voimia perheväkivallasta kärsiville. Kirjan viesti on aika selvä: uskalla pelastaa edes itsesi!

 

Päähenkilö: Toni

Ikä: 17

Silmät: Surulliset, pilkahtelevat kuitenkin välillä valoa

Erityistaito: Mestari esittämään, että kaikki on hyvin

Luonteenpiirteitä: Ahkera, päättäväinen, lojaali, huomiseen uskova

Iloa aiheita: Ansa, oma työ, hiljaisuus, sarkasmi isää kohtaan (selvä selvitymiskeino)

Surun aiheita: Kotibileet, isän valheet, vesisateet, pesäpallo

Motto: Mikä ei tapa, varmaan vahvistaa